Stein, DJ, Billieux, J., Bowden-Jones, H., Grant, JE, Fineberg, N., Higuchi, S., Hao, W., Mann, K., Matsunaga, H., Potenza, MN, Rumpf , HM, Veale, D., Ray, R., Saunders, JB, Reed, GM ja Poznyak, V. (2018),
Maailman psykiatria, 17: 363-364. doi:10.1002 / wps.20570
Käsite "käyttäytymiseen (ei-kemiallisista) riippuvuuksista" otettiin käyttöön lähes kolme vuosikymmentä sitten, ja yhä useampi kirjallisuus on tullut viime aikoina tästä ja siihen liittyvistä rakenteista1, 2. Samanaikaisesti jotkut kirjoittajat ovat huomauttaneet, että käyttäytymiseen liittyvien riippuvuuksien luokittelu vaatii lisätoimia3, 4. Tässä annamme päivityksen tästä alueesta korostaen äskettäistä työtä, jota on tehty ICD-11-järjestelmän kehittämisen aikana, ja käsittelemällä kysymystä siitä, onko hyödyllistä saada erillinen jakso häiriöistä, jotka johtuvat riippuvuutta aiheuttavista käyttäytymistä tässä luokituksessa.
Sekä DSM- että ICD-järjestelmät ovat pitkään välttäneet termiä "riippuvuus" "aineen riippuvuuden" rakentamisen hyväksi. DSM-5 sisältää kuitenkin pelaamiseen liittyviä häiriöitä aineeseen liittyvistä ja riippuvuutta aiheuttavista häiriöistä, ja se sisältää kriteerit Internet-pelaamisen häiriöille, koska se on edelleen tutkittavaa yksikköä ja korostanut sen samankaltaisuutta aineen käytön häiriöihin5-7. ICD-11-luonnoksessa Maailman terveysjärjestö on ottanut käyttöön käsitteen "riippuvuutta aiheuttavista käyttäytymisistä johtuvat häiriöt" uhkapeleihin ja pelaamiseen liittyviin häiriöihin.2, 8. Näille häiriöille on ominaista heikentynyt hallinto riippuvuuskäyttäytymisessä, käyttäytyminen, jolla on keskeinen rooli henkilön elämässä, ja jatkuva sitoutuminen käyttäytymiseen haitallisista seurauksista huolimatta, johon liittyy ahdistusta tai merkittävää heikkenemistä henkilökohtaisessa, perheen, sosiaalisessa ja muussa tärkeillä toiminta-alueilla2, 8.
DSM ‐ 5: n kehittämisen aikana tärkeä painopiste oli diagnostisilla validoijilla. On tietysti todisteita siitä, että aineen käytön häiriöt ja häiriöt ovat päällekkäisiä riippuvuutta aiheuttavasta käyttäytymisestä, kuten uhkapelihäiriöstä, keskeisillä validoijilla, mukaan lukien samanaikaisuus, biologiset mekanismit ja hoitovaste5-7. Pelihäiriöissä on yhä enemmän tietoa kliinisistä ja neurobiologisista ominaisuuksista. Laaja valikoima muita oletettuja käyttäytymishäiriöitä on vähemmän todisteita. Lisäksi useat näistä tiloista voivat osoittaa myös päällekkäisyyttä impulssikontrollihäiriöiden kanssa (DSM-IV ja ICD-10), mukaan lukien comorbiditeetti, biologiset mekanismit ja hoitovaste9.
ICD-11: n parissa työskentelevät ryhmät tunnustavat mielenterveyden ja käyttäytymishäiriöiden validoijien merkityksen, koska luokittelujärjestelmä, jolla on suurempi diagnostinen pätevyys, voi hyvinkin johtaa parempiin hoitotuloksiin. Samaan aikaan ICD ‐ 11-työryhmät ovat keskittyneet keskusteluissaan erityisesti kliiniseen hyödyllisyyteen ja kansanterveyteen liittyviin näkökohtiin keskittyen nimenomaan perusterveydenhuollon parantamiseen muissa kuin erikoistuneissa olosuhteissa ICD ‐ 11: n painopisteenä globaalissa mielenterveydessä. Häiriöiden ja häiriöiden alatyyppien hienorakeinen erottelu, vaikka diagnostisen validiteetin empiirinen työ tukee sitä, ei ole kiistatta yhtä hyödyllistä tilanteissa, joissa ei-asiantuntijat tarjoavat hoitoa. Liittyvä vammaisuus ja vajaatoiminta ovat kuitenkin tämän näkökulman avaintekijöitä, mikä tukee rahapelien ja pelihäiriöiden sisällyttämistä ICD ‐ 11: een2, 8.
On olemassa useita syitä, miksi riippuvuutta aiheuttavien käyttäytymisestä johtuvien häiriöiden tunnistaminen ja niiden sisällyttäminen nosologiaan yhdessä aineen käytön häiriöiden kanssa voivat edistää kansanterveyden parantamista. Tärkeää on, että kansanterveyspuitteet aineen käytön häiriöiden ehkäisemiseksi ja hoitamiseksi saattavat olla hyvin sovellettavissa uhkapelihäiriöihin, pelihäiriöihin ja ehkä myös muihin häiriöihin, jotka johtuvat riippuvuutta aiheuttavasta käyttäytymisestä (vaikka ICD-11-ehdotus viittaa siihen, että voi olla ennenaikaista sisällyttää siihen mikä tahansa muu häiriö, joka johtuu uhkapeli- ja pelihäiriöiden ulkopuolella olevasta riippuvuutta aiheuttavasta käyttäytymisestä).
Kansanterveyskehyksellä riippuvuutta aiheuttavista käyttäytymisistä johtuvien häiriöiden huomioon ottamiseksi on väistämättä useita erityisiä etuja. Siinä kiinnitetään erityisesti huomiota seuraaviin seikkoihin: a) vapaa-ajan käyttäytymiseen käytettävä taajuus ilman haitallisia vaikutuksia terveyteen ja merkittävään arvonalentumiseen liittyvään käyttäytymiseen; b) tarve korkealaatuisiin tutkimuksiin näiden käyttäytymisten ja häiriöiden esiintyvyydestä ja kustannuksista ja c) todisteisiin perustuvan politiikan tekemisen hyödyllisyys haittojen vähentämiseksi.
Vaikka jotkut saattavat olla huolissaan tavallisten elin- ja elämäntapavalintojen lääkinnällisyydestä, tällaisessa kehyksessä tunnustetaan avoimesti, että jotkut käyttäytymismuodot, joilla on riippuvuutta aiheuttava potentiaali, eivät välttämättä ole koskaan kliininen häiriö, ja korostaa, että terveyteen ja sosiaaliseen taakkaan liittyvän ehkäisemisen ja vähentämisen yhteydessä riippuvuutta aiheuttavista käyttäytymisistä johtuvat häiriöt voidaan saavuttaa mielekkäin keinoin terveydenhuollon ulkopuolella.
Keskustelua varten voidaan nostaa esiin useita muita kritiikkiä käyttäytymishäiriöiden tai häiriöiden rakenteista riippuvaisesta käyttäytymisestä. Olemme aiemmin korostaneet tässä lehdessä, että tarvitaan lisätoimia vahvojen väitteiden esittämiseksi diagnostisesta pätevyydestä9, ja ICD-11: n luonnoksessa luetellaan tällä hetkellä myös uhkapeli- ja pelihäiriöt jaksossa, jossa käsitellään ”impulssivalvontahäiriöitä”. Vastaavasti on perusteltua huolta siitä, että tämän luokan rajat voidaan laajentaa väärin pelaamista ja pelaamista koskevien ongelmien ohella niin, että niihin sisältyy monia muita ihmisen toimintaa. Jotkut näistä väitteistä ovat päällekkäisiä niiden kanssa, jotka korostavat aineen käytön häiriöiden pelkistävän lääketieteellisen mallin vaaroja.
Vaikka olemme tietoisia näiden kysymysten tärkeydestä, katsomme, että käyttäytymiseen liittyvistä riippuvuuksista johtuva potentiaalisesti suuri taakan vaara edellyttää oikeaa vastetta ja että optimaalinen kehys on kansanterveys.
Tässä on hahmoteltu syitä siihen, miksi aineen käytön häiriöiden kannalta hyödyllistä kansanterveyskehystä voidaan soveltaa hyödyllisellä tavalla myös uhkapelihäiriöihin, pelihäiriöihin ja mahdollisesti muihin riippuvuutta aiheuttaviin terveysongelmiin. Tämä väite tukee aineen käytön häiriöiden, uhkapelihäiriöiden ja pelaamisen häiriöiden sisällyttämistä ICD-11: n mielenterveys-, käyttäytymis- tai hermoston kehityshäiriöitä koskevan luvun yhteen osaan.
Vain kirjoittajat ovat vastuussa tässä kirjeessä esitetyistä näkemyksistä, eivätkä ne välttämättä vastaa Maailman terveysjärjestön päätöksiä, politiikkaa tai näkemyksiä. Kirje perustuu osittain Action CA16207in ”Internetin ongelmallisen käytön eurooppalaisen verkoston” työhön, jota tukee Euroopan tiede- ja teknologiayhteistyö (COST).
Viitteet
- Chamberlain SR, Lochner C, Stein DJ et ai. Eur Neuropsychopharmacol 2016, 26: 841-55.
- Saunders JB, Hao W, Long J et ai. J Behav Addict 2017, 6: 271-9.
- Starcevic V. Aust NZJ Psychiatry 2016, 50: 721-5.
- Aarseth E, Bean AM, Boonen H et ai. J Behav Addict 2017, 6: 267-70.
- Hasin DS, O'Brien CP, Auriacombe M et ai. Olen J Psykiatria 2013, 170: 834-51.
- Petry NM. Riippuvuus 2006;101(Suppl. 1):152‐60.
- Potenza MN. Riippuvuus 2006;101(Suppl. 1):142‐51.
- Saunders JB. Curr Opinion Psychiatry 2017, 30: 227-37.
- Grant JE, Atmaca M, Fineberg NA et ai. Maailman psykiatria 2014, 13: 125-7.