Julkisten sidosryhmien kommentit henkiseen ja seksuaaliseen terveyteen liittyvistä ICD-11-luvuista (2019)

YBOP-kommentit: Paperi sisältää osion, jossa käsitellään kommentteja uudesta "kompulsiivinen seksuaalikäyttäytymishäiriö" -diagnoosista. Lihavoidussa osiossa kirjoittajat kuvaavat Nicole Prausea, joka ei kommentoinut 14 kertaa vaan yli 20 kertaa. Suurin osa hänen kommenteistaan ​​sisälsi henkilökohtaisia ​​hyökkäyksiä, vääriä lausuntoja, tutkimuksen vääristelyä, kirsikkapoimintaa ja kunnianloukkausta.

Kompulsiivinen seksuaalinen käyttäytymishäiriö sai eniten psyykkisiä häiriöitä (N = 47), mutta usein samoista yksilöistä (N = 14). Tämän diagnostisen luokan käyttöönottoa on keskusteltu intohimoisesti3 ja kommentit ICD-11-määritelmästä tiivistävät kentän jatkuvan polarisoinnin. Esityksiin sisältyi kommentoijien antagonistisia kommentteja, kuten eturistiriitoja tai epäpätevyyttä koskevia syytöksiä (48%; κ = 0.78) tai väitteitä, että tietyt organisaatiot tai ihmiset hyötyisivät sisällyttämisestä tai syrjäytymisestä ICD-11issa (43%; κ = 0.82). Yksi ryhmä ilmaisi kannattavansa (20%; κ = 0.66) ja katsoi, että sisällyttämiseen on riittävästi todisteita (20%; κ = 0.76), kun taas toinen vastusti voimakkaasti inkluusiota (28%; κ = 0.69) korostaen heikkoa käsitteellistämistä (33 %; κ = 0.61), riittämättömät todisteet (28%; κ = 0.62) ja haitalliset tulokset (22%; κ = 0.86). Molemmat ryhmät mainitsivat neurotieteellisiä todisteita (35%; κ = 0.74) argumenttiensa tueksi. Harvat kommentoijat ehdottivat todellisia muutoksia määritelmään (4%; κ = 1). Sen sijaan molemmat osapuolet keskustelivat nosologisista kysymyksistä, kuten tilan käsitteellistämisestä impulsiivisuutena, kompulsiivisuutena, käyttäytymisriippuvuutena tai normaalin käyttäytymisen ilmaisuna (65%; κ = 0.62). WHO uskoo, että tämän uuden luokan sisällyttäminen on tärkeää, jotta laillinen kliininen väestö voi saada palveluja4. CDDG: ssä käsitellään ylikuormitusta koskevia huolenaiheita, mutta nämä ohjeet eivät näy beta-alustan kommentoijien käytettävissä olevissa lyhyissä määritelmissä.

Jos haluat lukea julkisia kommentteja ICD-11 CSBD -osiosta (mukaan lukien vihamieliset / halveksivat / häpeälliset), käytä näitä linkkejä:

• https://icd.who.int/dev11/f/en#/http%3a%2f%2fid.who.int%2ficd%2fentity%2f1630268048
• https://icd.who.int/dev11/proposals/f/en#/http://id.who.int/icd/entity/1630268048
• https://icd.who.int/dev11/proposals/f/en#/http://id.who.int/icd/entity/1630268048?readOnly=true&action=DeleteEntityProposal&stableProposalGroupId=854a2091-9461-43ad-b909-1321458192c0

Luo kommentit luodaksesi käyttäjätunnuksen.

Fuss, Johannes, Kyle Lemay, Dan J. Stein, Peer Briken, Robert Jakob, Geoffrey M. Reed ja Cary S. Kogan.

Maailman psykiatria 18, ei. 2 (2019): 233-235.

Maailman terveysjärjestön (WHO) ICD-11-luokituksen mielenterveyden, käyttäytymisen ja hermoston kehityshäiriöiden ainutlaatuinen vahvuus on ollut useiden maailmanlaajuisten sidosryhmien aktiivinen panos.

ICD-11: n luonnosversiot sairauden ja kuolleisuuden tilastoista (MMS) mukaan lukien lyhyet määritelmät ovat olleet saatavilla ICD-11-beta-alustalla (https://icd.who.int/dev11/l‐m/en) julkista tarkastelua ja kommentteja viime vuosien ajan1. WHO tarkasti esityksiä sekä ICD-11: n MMS-version että mielenterveysasiantuntijoiden kliiniseen käyttöön tarkoitetun version kehittämisestä, kliinisistä kuvauksista ja diagnostisista ohjeista (CDDG)1. Täällä tiivistämme yleisimmät teemat niiden kohteiden esittämistä varten, jotka tuottivat suurimman vastauksen.

Kaikki kommentit ja ehdotukset tarkistettiin ICD-10: n mielenterveys- ja käyttäytymishäiriöitä koskevassa luvussa tällä hetkellä luokitelluista luokista, vaikka jotkut näistä ovat olleet uudelleenkäsiteltyjä ja siirretty uusiin ICD-11-lukuihin, jotka koskevat unihälytyksiä ja seksuaaliterveysolosuhteita2.

1. tammikuuta 2012 ja 31. joulukuuta 2017 välisenä aikana jätettiin 402 kommenttia ja 162 ehdotusta mielenterveys-, käyttäytymis- ja hermostokehityshäiriöistä, unen ja herätyksen häiriöistä sekä seksuaaliterveyteen liittyvistä olosuhteista. Suurin osa mielenterveys-, käyttäytymis- ja hermostokehityshäiriöistä kohdistui pakolliseen seksuaalikäyttäytymishäiriöön (N = 47), monimutkaiseen posttraumaattiseen stressihäiriöön (N = 26), ruumiilliseen häiriöön (N = 23), autismin taajuushäiriöön ( N = 17) ja pelihäiriö (N = 11). Seksuaaliterveyteen liittyvissä olosuhteissa esitetyt lähetykset käsittelivät pääasiassa murrosiän ja aikuisuuden sukupuolittomuutta (N = 151) ja lapsuuden sukupuolivastaavuutta (N = 39). Harvat ilmoitukset liittyivät unen ja herätyksen häiriöihin (N = 18).

Teimme kvalitatiivisen sisältöanalyysin tunnistamaan lähetysten pääteemat luokkiin, joihin kommentteja oli vähintään 15. Siten 59% kaikista kommenteista ja 29% kaikista ehdotuksista oli koodattu. Kaksi arvioijaa arvioi ehdotukset itsenäisesti. Kutakin lähetystä varten voidaan käyttää useita sisältökoodeja. Arvioijien välinen luotettavuus laskettiin käyttämällä Cohenin kappaa; tässä otetaan huomioon vain koodaukset, joiden luotettavuus on hyvä (κ≤⃒0.6) (82.5%).

Kompulsiivinen seksuaalinen käyttäytymishäiriö sai eniten psyykkisiä häiriöitä (N = 47), mutta usein samoista yksilöistä (N = 14). Tämän diagnostisen luokan käyttöönottoa on keskusteltu intohimoisesti3 ja kommentit ICD ‐ 11-määritelmässä kertoivat jatkuvaa polarisaatiota kentällä. Lähetyksiin sisältyi kommentoijien keskuudessa antagonistisia kommentteja, kuten syytöksiä eturistiriidoista tai epäpätevyydestä (48%; κ = 0.78) tai väitteitä siitä, että tietyt organisaatiot tai ihmiset hyötyisivät ICD ‐ 11: n sisällyttämisestä tai poissulkemisesta (43%; κ = 0.82) . Yksi ryhmä ilmaisi kannattavansa (20%; κ = 0.66) ja katsoi, että sisällyttämiseen on riittävästi todisteita (20%; κ = 0.76), kun taas toinen vastusti voimakkaasti inkluusiota (28%; κ = 0.69) korostaen heikkoa käsitteellistämistä (33 %; κ = 0.61), riittämättömät todisteet (28%; κ = 0.62) ja haitalliset tulokset (22%; κ = 0.86). Molemmat ryhmät mainitsivat neurotieteellisiä todisteita (35%; κ = 0.74) argumenttiensa tueksi. Harvat kommentoijat ehdottivat todellisia muutoksia määritelmään (4%; κ = 1). Sen sijaan molemmat osapuolet keskustelivat nosologisista kysymyksistä, kuten tilan käsitteellistämisestä impulsiivisuutena, kompulsiivisuutena, käyttäytymisriippuvuutena tai normaalin käyttäytymisen ilmaisuna (65%; κ = 0.62). WHO uskoo, että tämän uuden luokan sisällyttäminen on tärkeää, jotta laillinen kliininen väestö saisi palveluja4. CDDG: ssä käsitellään ylikuormitusta koskevia huolenaiheita, mutta nämä ohjeet eivät näy beta-alustan kommentoijien käytettävissä olevissa lyhyissä määritelmissä.

Useat monimutkaiseen post-traumaattiseen stressihäiriöön liittyvät huomautukset tukivat sen sisällyttämistä ICD-11: iin (16%; κ = 0.62), eikä yksikään nimenomaisesti väittänyt inkluusiota vastaan ​​(κ = 1). Kuitenkin useat huomautukset ehdottivat muutoksia määritelmään (36%; κ = 1), toimittivat kriittisiä kommentteja (24%; κ = 0.60) (esim. Käsitteellistämisen osalta) tai keskustelivat diagnostisesta tarrasta (20%; κ = 1) . Useat kommentit (20%; κ = 0.71) korostivat, että tämän tilan tunnustaminen mielenterveyshäiriöksi stimuloi tutkimusta ja helpottaa diagnoosia ja hoitoa.

Suurin osa kehon häiriöhäiriöitä koskevista huomautuksista oli kriittisiä, mutta usein samoja yksilöitä (N = 8). Kritiikki keskittyi pääasiassa käsitteellistämiseen (48%; κ = 0.64) ja häiriön nimeen (43%; κ = 0.91). Diagnostisen termin käyttö, joka liittyy läheisesti erilaisen konseptoidun kehon ahdistuneisuusoireyhtymään5 katsottiin ongelmalliseksi. Yksi kritiikki oli, että määritelmä perustuu liian voimakkaasti subjektiiviseen kliiniseen päätökseen, jonka mukaan potilaiden huomio kehon oireisiin on ”liiallinen”. Useat kommentit (17%; κ = 0.62) ilmaisivat huolensa siitä, että tämä johtaisi siihen, että potilaat luokitellaan henkisesti häiriöttömiksi ja estävät niitä saamasta sopivaa biologisesti suuntautunutta hoitoa. Jotkut vastaajat esittivät ehdotuksia määritelmän muutoksiksi (30%; κ = 0.89). Toiset vastustivat häiriön sisällyttämistä kokonaisuudessaan (26%; κ = 0.88), kun taas yhtään jättämistä (κ = 1) ei tuettu sisällyttämiselle. WHO päätti säilyttää ruumiinhätänsä häiriön diagnoosiryhmänä6 ja käsiteltiin huolenaiheita vaatimalla CDDG: ssä lisäominaisuuksia, kuten merkittäviä toiminnallisia häiriöitä.

Seksuaaliterveyttä koskevat ehdotukset tukivat voimakkaasti seksuaalisen toimintahäiriön ja sukupuoli-diagnoosien poistamista mielenterveyshäiriöiden luvusta ja erillisen luvun luomisesta (35%; κ = 0.88)7. Monet huomautukset (25%; κ = 0.97) käyttivät World Sex of Health -yhdistyksen antamaa malliviestiä. Useissa huomautuksissa väitettiin, että sukupuolten välisen epäjohdonmukaisuuden säilyttäminen taudin luokittelussa vahingoittaisi ja leimaisi transsukupuoliset ihmiset (14%; κ = 0.80), ehdotti erilaista määritelmää (18%; κ = 0.71) tai eri diagnostista merkkiä (23%; κ = 0.62). WHO muutti määritelmiä osittain saatujen kommenttien perusteella7.

On mielenkiintoista, että suuri joukko ehdotettuja ICD-11-määritelmiä lapsuuden sukupuoleen liittyvästä inkongruenssista ilmaisi vastustavansa nykyisiä hoitostandardeja vastustamalla nimenomaisesti alaikäisten sosiaalista muutosta ja sukupuolivakuutusta (46%; κ = 0.72). Vaikka ne ovat tärkeitä ja kiistanalaisia, ne liittyvät pikemminkin hoitoon kuin luokitteluun. Ehdotettua määritelmää kritisoitiin tai vastustettiin 31 prosentissa palautuksista (κ = 0.62), ja jotkut käyttivät Maailman seksuaaliterveysjärjestön toimittamaa mallia kehottaakseen tarkistusta yhteisön kuulemisen perusteella (15%; κ = 0.93). Toiset vastustivat diagnoosia, jossa ilmaistiin pelko lapsuusiän sukupuolten monimuotoisuuden patologisoinnista (15%; κ = 0.93) ja väitettä, että se on tarpeetonta, koska ei olisi ahdistusta (11%; κ = 0.80) eikä tarvetta sukupuoleen perustuvalle terveydenhuollolle (28% ; κ = 0.65) lapsilla. Jotkut väittivät myös, että diagnoosi ei ole tarpeen tutkimustarkoituksiin, ja huomauttivat, että homoseksuaalisuutta koskeva tutkimus on kukoistanut sen jälkeen, kun se poistettiin ICD: stä (9%; κ = 0.745). Hyväksyessään hoitoon liittyviä kiistoja WHO säilytti luokan, jotta varmistettaisiin pääsy asianmukaiseen kliiniseen hoitoon, samalla kun puututtiin leimautumiseen sijoittamalla se seksuaaliterveyteen liittyvien ehtojen uuteen lukuun sekä CDDG: n lisätietojen avulla.7.

Näitä huomautuksia tulkittaessa on selvää, että monet huomautukset on tehty puolustusnäkökulmasta, joka keskittyy usein tiettyyn ryhmään. Tieteellisten asiantuntijoiden on asianmukaista tarkastella suosituksiaan potilaskokemuksen ja palautteen perusteella. WHO on käyttänyt beta-alustan kommentteja ja ehdotuksia yhdessä muiden tietolähteiden, erityisesti kehitysalan tutkimusten kanssa8, 9, pohjana MMS- ja CDDG-moduulien muokkaamiseen.