Internet Gaming Disorderin DSM-5-kriteerien kliininen arviointi ja kokeellinen tutkimus niiden soveltuvuudesta muihin Internetiin liittyviin häiriöihin (2019)

J Behav Addict. 2019 Jan 20: 1-9. doi: 10.1556 / 2006.7.2018.140.

Müller KW1, Beutel ME2, Dreier M1, Wölfling K1.

Abstrakti

TAUSTA JA TAVOITTEET:

Internet-pelihäiriöistä (IGD) ja muista Internetiin liittyvistä häiriöistä (IRD) on tullut kasvavia terveysongelmia nykypäivän elämässämme. Määriteltyjen diagnostisten kriteerien perusteella IGD on tunnustettu ehdoksi jatkokokeille DSM-5: ssä; muut IRD: t on kuitenkin suljettu pois. DSM-5: n julkaisun jälkeen yhdeksän diagnostisen kriteerin edustavuudesta ja sopivuudesta on keskusteltu. Vaikka näiden kriteerien arvioimiseksi on julkaistu joitain ensimmäisiä todisteita, tietomme ovat edelleen rajalliset. Siksi tämän tutkimuksen tarkoituksena oli antaa tietoja DSM-5-kriteerien kliinisestä validiteetista IGD: lle ja muille IRD-tyypeille. Olimme myös kiinnostuneita tutkimaan himoan liittyvää lisädiagnostiikkakelpoisuutta, jota ei tällä hetkellä oteta huomioon DSM-5: ssä.

MENETELMÄT:

Analyysit näytteestä, jossa oli n = 166 IRD-hoitoa hakevaa potilasta. Kliinikon diagnoosia käytettiin pääviitteenä DSM-kriteerien diagnostisen suorituskyvyn määrittämisessä. Toissijaiset kriteerit (masennus ja ahdistuneisuus) määriteltiin indikaattoreina rakenteen validiteetille.

TULOKSET:

Diagnostiikan yleinen tarkkuus vaihteli 76.6%: n välillä petoksesta ja 92%: n hallinnan ja halun menettämisen välillä. Yksittäisten perusteiden herkkyyden ja spesifisyyden asteessa tapahtui huomattavia eroja. Mitään erityisiä eroja kriteerien sovellettavuudessa muihin IRD-muotoihin ei löytynyt.

PÄÄTELMÄT JA PÄÄTELMÄT:

Tuloksemme vahvistavat DSM-perusteiden pätevyyden. Aversiivisista mielialoista pakenevan kriteerin diagnostisesta hyödyllisyydestä keskustellaan kuitenkin kriittisesti. Himoa voidaan harkita lisädiagnostiikan indikaattorina.

Avainsanat: DSM-5; Internet-pelihäiriöt; Internet-riippuvuus; Internetiin liittyvät häiriöt; kliininen pätevyys; diagnostinen tarkkuus

Teorian 30663331

DOI: 10.1556/2006.7.2018.140