HUOMAUTUKSET: Tutkimus viittaa vahvasti siihen, että Internet-riippuvuus voi aiheuttaa ADHD: n kaltaisia oireita (sen sijaan, että ADHD johtaisi Internet-riippuvuuteen).
J Behav Addict. 2017 Aug 8: 1-9. doi: 10.1556 / 2006.6.2017.044.
Kim D1,2, Lee D1,2, Lee J1,2, Namkoong K1,2, Jung YC1,2.
Abstrakti
Tausta ja tavoitteet
Huomiota vajaatoimivan yliaktiivisuuden häiriö (ADHD) on yksi yleisimmistä Internet-riippuvuuden psykiatrisista seurauksista; Mahdollisista mekanismeista, jotka vaikuttavat tähän korkeaan komorbiditeettiin, keskustellaan kuitenkin edelleen. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on analysoida näitä mahdollisia mekanismeja vertaamalla IA: n vakavuuden ja lapsuuden ADHD: n vaikutusta tarkkaamatta jättämiseen, yliaktiivisuuteen ja impulsiivisuuteen nuorten IA-potilaiden kanssa. Oletimme, että IA: lla voi olla yhteyksiä ADHD: n kaltaisiin kognitiivisiin ja käyttäytymisoireisiin lapsuuden ADHD: n lisäksi.
Menetelmät
Tutkimuksen osallistujat koostuivat 61-nuorista miespuolisista aikuisista. Osallistujille annettiin jäsennelty haastattelu. IA: n, lapsuuden ja nykyisen ADHD: n oireiden ja psykiatristen oireiden oireet arvioitiin itsearviointikaavojen avulla. IA- ja ADHD-oireiden vakavuuden väliset yhteydet tutkittiin hierarkkisen regressioanalyysin avulla.
tulokset
Hierarkkiset regressioanalyysit osoittivat, että IA: n vakavuus ennusti merkittävästi ADHD-oireiden suurimman osan ulottuvuuksista. Sitä vastoin lapsuuden ADHD ennusti vain yhtä ulottuvuutta.
Keskustelu
IA: n tarkkaamattomuuden ja hyperaktiivisuuden oireiden korkeaan komorbiditeettiin ei pidä vain päästä itsenäisestä ADHD-häiriöstä, vaan sen tulisi ottaa huomioon mahdollisuus kognitiivisiin oireisiin, jotka liittyvät IA: han. Liialliseen ja patologiseen Internetin käyttöön liittyvät aivojen toiminnalliset ja rakenteelliset poikkeavuudet voivat liittyä näihin ADHD-tyyppisiin oireisiin. Johtopäätös Huolimaton toiminta ja hyperaktiivisuus nuorten aikuisilla aikuisilla, jotka sairastavat laskimotaudin, liittyvät merkittävämmin vesisäiliön vakavuuteen kuin lapsuuden ADHD.
Avainsanat: Internet-riippuvuus; Tarkkaavaisuus-ja ylivilkkaushäiriö; ylivilkkaus; impulsiivisuus; tarkkaamattomuus
Teorian 28786707
esittely
Internetin saatavuuden ja käyttäjien lisääntyessä Internet-riippuvuudesta (IA) on tullut ensisijainen huolenaihe monilla alueilla ja yhteiskunnissa. Vaikka julkaisun julkaisu on Psyykkisten häiriöiden diagnostiikka- ja tilastokäsikirja, Viides painos (DSM-5) 2013: ssä on aiheuttanut enemmän sekaannusta IA: n määrittelyssä Internet-pelihäiriön käyttöönoton jälkeen (Kuss, Griffiths ja Pontes, 2017), Youngin mukaan (1998b, 1999; Young & Rogers, 1998), Vaikutustenarviointi voidaan määritellä Internetin liialliseksi, pakkomielteiseksi, pakonaiseksi, hallitsemattomaksi, suvaitsevaisuutta aiheuttavaksi Internetin käytöksi, mikä aiheuttaa myös merkittäviä ahdistuksia ja häiriöitä päivittäisessä toiminnassa. IA: n lisäksi korkea psykiatrinen komorbiditeetti ja olosuhteet IA-potilailla ovat herättäneet paljon huomiota. Ho et ai. (2014) kertoi, että IA liittyy merkittävästi tarkkaavaisuushäiriön hyperaktiivisuushäiriöön (ADHD), masennukseen ja ahdistukseen. Erityisesti Carli et ai. (2013) osoittivat vahvimman korrelaation ADHD: n ja Internetin patologisen käytön välillä järjestelmällisessä katsauksessaan, ja Ho et ai. (2014) päätteli, että ADHD: n esiintyvyys IA-potilailla oli 21.7%. Huolimatta tästä korkeasta komorbiditeetista, ja tämä saattaa viitata syy-yhteyteen tai yhteiseen etiologiaan, jonka ne jakavat (Mueser, Drake ja Wallach, 1998), mahdollisista mekanismeista, jotka vaikuttavat tähän korkeaan komorbiditeettiin, keskustellaan edelleen.
ADHD on yksi yleisimmistä psykiatrisista häiriöistä, joita esiintyy noin 5.3% nuorista, mukaan lukien lapset ja murrosikäiset, ja noin 4.4% aikuisista (Kessler et ai., 2006; Polanczyk, de Lima, Horta, Biederman ja Rohde, 2007). ADHD: lle on tunnusomaista kognitiiviset ja käyttäytymiseen liittyvät oireet, jotka ovat kiinnittymättömyyteen, yliaktiivisuuteen ja impulsiivisuuteen, jotka liittyvät IA: han (Yen, Ko, Yen, Wu ja Yang, 2007; Yen, Yen, Chen, Tang ja Ko, 2009; Yoo et ai., 2004). IA: n lisäksi huomattavalla määrällä ADHD-potilaita on myös yksi tai useampi comorbid-psykiatrinen tila, mukaan lukien mieliala, ahdistus ja aineiden käyttö, mikä vaikeuttaa ADHD: n diagnostista kuvaa etenkin aikuisilla. (Gillberg et ai., 2004; Sobanski, 2006). DSM-5: n mukaan ADHD on lapsuudessa alkanut hermoston kehityshäiriö, joka oli ennen 12-vuotiaita, joten aikuisen ADHD on jatkoa lapsuuden tilalle. Kuitenkin Moffitt et ai. (2015) esitti uutta tietoa, joka haastaa olettamusta, että aikuisen ADHD on jatkoa lapsuuden alkavalle ADHD: lle, ja tämä havainto ehdotti toista mahdollisuutta, että olemassa voisi olla kaksi erillistä lapsuuden alkamista ja aikuisuuden alkavaa ADHD: tä. Hypoteesi, joka tukee erillisen aikuisuusajan alkavan ADHD: n olemassaoloa, viittaa siihen, että aivokuoren kontrollin huono kypsyminen murrosikäisen aikana saattaa johtaa ADHD: n kaltaisiin oireisiin aikuisina (Castellanos, 2015; Moffitt et ai., 2015) ja kun otetaan huomioon, että IA liittyy aivojen toiminnan ja rakenteen muutoksiin (Hong et ai., 2013a, 2013b; Kuss & Griffiths, 2012; Weng et ai., 2013; Yuan et ai., 2011; Zhou et ai., 2011), tämä saattaa selittää korkean komorbiditeetin IA: n ja ADHD: n välillä.
Tässä tutkimuksessa vertailimme kahta tutkittua mahdollisuutta, jotka voivat selittää korkean komorbiditeetin IA: n ja ADHD: n välillä. Ensinnäkin lapsuuden ADHD-potilaat ovat alttiimpia kehittämään IA: ta ja heidän lapsuutensa ADHD-oireet jatkuvat aikuisuuteen saakka. Toiseksi, IA voi liittyä aikuisten ADHD: n kaltaisiin kognitiivisiin oireisiin lapsuuden ADHD: n ja muiden psykiatristen tilojen lisäksi. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli vahvistaa nämä kaksi mahdollisuutta; Siksi vertasimme IA: n vakavuuden ja lapsuuden ADHD-oireiden vaikutusta aikuisten ADHD-oireisiin aikuisilla, joilla on IA. Hypoteesimme, että IA-taso liitetään positiivisesti aikuisten ADHD-oireiden vakavuuteen myös lapsuuden ADHD: n ja muiden psykiatristen tilojen kontrolloinnin jälkeen.
Menetelmät
Osallistujat ja menettely
Osallistujat olivat 61 iältään 20–29-vuotiasta miestä (keski-ikä: 23.61 ± 2.34 vuotta), palkattu verkkomainonnasta. Osallistujilta kysyttiin, onko heillä psykiatrisia lääkkeitä säännöllisesti, onko heillä lääketieteellisiä, neurologisia häiriöitä, jotka saattavat vaikuttaa kokeeseen, ja onko heillä ollut aikaisempia päävammoja tai kohtauksia. Kliininen tutkimuspsykologi antoi osallistujille strukturoidun kliinisen haastattelun DSM: n, neljännen painoksen ja korealaisen Wechsler Adult Intelligence Scale, neljännen painoksen osalta. Tämän prosessin kautta osallistujat, joilla oli nykyisiä tai aiemmin psykiatrisia häiriöitä, traumaattisia aivovaurioita, lääketieteellisiä ja neurologisia sairauksia, suljettiin pois.
Psykometrisiä omaraportteja käytettiin arvioimaan osallistujien käyttäytymis- ja persoonallisuusominaisuuksia, mukaan lukien Korean murrosikäisten Internet-riippuvuusasteikko (K-AIAS), Beckin masennuksen inventaario (BDI), Beckin ahdistusluettelo (BAI), Barratt Impulsiveness Scale-11 (BIS). -11) ja alkoholinkäyttöhäiriöiden tunnistustestin (AUDIT-K) korealainen versio. Arvioimme lapsuuden ja aikuisten ADHD-oireiden vakavuutta korealaisen lyhytversion Wender Utah ADHD -asteikosta (WURS-KS) ja korealaisen lyhytversion Connersin aikuisten ADHD-asteikosta (CAARS-KS).
Toimenpiteet
Internet-riippuvuuden vakavuus. Käytimme K-AIAS-tekniikkaa arvioimaan IA-oireiden vakavuutta. K-AIAS on korealainen käännös Youngin Internet Addiction Testistä (YIAT) paitsi muutama sana, joka sopii lukiolaisten tilanteeseen. K-AIAS: n ja YIAT: n rakenne ja komponentit ovat identtisiä, 6-tason Likert-asteikolla 20-kysymyksiin. 20 – 49-pisteiden kokonaispiste edustaa keskimääräistä Internet-käyttäjää ja pistemäärä 50 – 79-pisteitä edustaa käyttäjiä, joilla on usein ongelmia Internetin käytössä. Pisteet 80 – 100-pisteistä osoittavat, että osallistujilla on Internetin käytöstä johtuvia merkittäviä vaikeuksia elämässä. K-AIAS: n luotettavuus ja pätevyys ovat tyydyttävät ja Cronbachin α oli .91 (Kim, Lee & Oh, 2003; Nuori, 1998a).
Masennus ja ahdistus. Masennus- ja ahdistusoireita arvioitiin käyttämällä vastaavasti BDI (korealainen versio) ja BAI (korealainen versio). BDI ja BAI koostuvat 21-kohteista, ja potilaat arvioivat jokaisen oireen 4-pisteen Likert-asteikolla kasvavassa vaikeudessa. BDI: ssä suositellaan seuraavia vakavuusasteita: Pisteet 0: n ja 13: n välillä osoittavat minimaalisen, 14: n ja 19: n välillä, 20: n ja 28: n välillä ja kohtalaisen sekä 29: n ja 63: n vakavan masennuksen välillä. BAI: ssa suositellaan seuraavia vakavuusasteita: Pisteet 0: n ja 7: n välillä eivät merkitse ahdistusta, 8: n ja 15: n välillä, 16: n ja 25: n välillä sekä kohtalaisen 26: n ja 63: n välillä. Molemmat asteikot on validoitu Korean populaatioissa. Cronbachin α vaihteli välillä .78 - .85 BDI: lle ja .91 BAI: lle (Beck & Steer, 1990; Beck, Steer ja Brown, 1996; Beck, Ward, Mendelson, Mock ja Erbaugh, 1961; Lee & Song, 1991; Yook & Kim, 1997).
Impulsiivisuus. Impulssioire arvioitiin käyttämällä BIS-11: n korealaista versiota. BIS-11 on yksi yleisimmin käytetyistä työkaluista impulsiivisuuden arvioimiseksi. Alkuperäinen BIS-11 koostuu 30 tuotteesta, jotka on pisteytetty 4-pisteisellä Likert-asteikolla, ja impulsiivisuuden taso mitataan laskemalla yhteen kunkin kohteen pisteet. Korkeampi pisteet tarkoittaa vakavampaa impulsiivisuutta. Siinä arvioidaan impulsiivisen käyttäytymisen kolme pääulottuvuutta: tarkkaavainen impulsiivisuus (keskittymättömyys käynnissä olevaan tehtävään), motorinen impulsiivisuus (toimiminen ajattelematta) ja suunnittelematon impulsiivisuus (kohteet, suuntaus nykyiseen sijasta tulevaisuuteen). BIS-11: n korealainen versio koostuu 23 tuotteesta, joten kutakin ulottuvuutta mittaavien kohteiden määrä on erilainen, mutta loput ovat samat. Heo et ai. osoitti BIS-11: n korealaisen version luotettavuuden ja pätevyyden tutkimuksessaan, ja asteikon Cronbachin α oli .686 (Heo, Oh, & Kim, 2012; Patton, Stanford ja Barratt, 1995).
Alkoholin käyttö ja siihen liittyvät oireet. Käytimme AUDIT-K: ta arvioidaksemme osallistujien alkoholinkäytön vakavuutta ja siihen liittyviä oireita. AUDIT-K koostuu 10 nimikkeestä; kukin kysymys pisteytetään välillä 0–4. Kysymyksillä 1–3 arvioidaan osallistujien alkoholinkäyttö, kysymyksissä 4–6 epänormaalia juomiskäyttäytymistä, kysymyksissä 7 ja 8 arvioidaan psykologisia haittoja ja kysymyksissä 9 ja 10 arvioidaan alkoholiin liittyviä ongelmia. Opiskelijoiden kanssa tehdyssä tutkimuksessa Fleming et ai. ehdotti raja-arvoa 8. Lee et ai. osoitti AUDIT-K: n luotettavuuden ja pätevyyden tutkimuksessaan, ja asteikon Cronbachin α oli .92 (Babor, De La Fuente, Saunders ja Grant, 1992; Fleming, Barry ja MacDonald, 1991; Lee, Lee, Lee, Choi ja Namkoong, 2000).
Lapsuuden ADHD-oireet. Käytimme lyhyttä versiota WURS-KS: stä, jonka Koo et ai. arvioimaan lapsuuden ADHD-oireita. WURS on itsearviointikysely aikuisten ADHD-oireiden retrospektiiviseen arviointiin aikuisilla. Alkuperäinen WURS koostui 61 kappaleesta, mutta tässä tutkimuksessa käytettiin lyhyttä versiota, joka koostui 25 nimikkeestä. Alkuperäinen WURS-versio tunnisti 86% ADHD-potilaista oikein, ja sen lyhyt versio osoitti myös suurta herkkyyttä ja spesifisyyttä lapsen ADHD-diagnoosin tarjoamiseksi, kun raja-arvona käytettiin 36 pistettä. Korean WURS-version lyhytkestoisuus- ja luotettavuusanalyysi tehtiin normaalien korealaisten naispuolisten aikuisten kanssa ja osoitti tyydyttävän luotettavuuden ja pätevyyden. Cronbachin α oli 93 (Koo et ai., 2009; Ward, Wender ja Reimherr, 1993).
Aikuisten ADHD-oireet. CAARS-KS: tä käytettiin aikuisten ADHD-oireiden arviointiin tässä tutkimuksessa. CAARS on yksi laajimmin käytetyistä itseraportoivista kyselyasteikoista, joissa arvioidaan aikuisten ADHD-oireita, ja käytimme sen korealaista lyhytversiota, joka koostui 20-kohteista ja neljästä ala-asteikosta: tarkkaamattomuus - muistiongelmat (IM), hyperaktiivisuus - levottomuus (HR), impulsiviteetti / emotionaalinen joustavuus (IE), ongelmat itsekäsityksen kanssa (SC). Tiedetään, että X-arvon 65 yläpuolella olevat T-pisteet ovat kliinisesti merkitseviä jokaiselle osa-asteikolle. CAARS-KS: n luotettavuus ja pätevyys vahvistettiin ja Cronbachin α oli .92 (Chang, 2008; Conners, Erhardt ja Sparrow, 1999; Erhardt, Epstein, Conners, Parker ja Sitarenios, 1999).
Keskustelu
Tässä tutkimuksessa suurin osa osallistujista, 35-osallistujat (57%), luokiteltiin IA: ksi soveltaessaan Youngin kriteerejä, jotka määrittelevät pisteet 50 lieväksi IA: ksi (Hardie & Tee, 2007; Nuori, 1998b). Myös K-AIAS: n keskimääräinen pistemäärä oli korkea (keskiarvo = 51.2, SD = 20.3) verrattuna muihin psykiatrisiin tiloihin, kuten BDI, BAI, BIS-11, AUDIT-K ja WURS-KS.
Yhdenmukaisuus aikaisempien tutkimusten kanssa (Dalbudak & Evren, 2014; Yen et ai., 2009, 2017; Yoo et ai., 2004), löysimme merkittäviä yhteyksiä IA: n vakavuuden ja ADHD-oireiden vakavuuden välillä. Samoin muut psykiatriset comorbid-sairaudet, kuten masennus, ahdistus ja alkoholiin liittyvät oireet, osoittivat myös merkittäviä korrelaatioita aikuisten ADHD-oireiden kanssa aiempien tutkimusten mukaisesti (Fischer et ai., 2007; Kessler et ai., 2006; Ni & Gau, 2015; Sobanski et ai., 2007).
Tämän tutkimuksen tärkein havainto, joka on myös yhdenmukainen hypoteesimme kanssa, oli, että IA: n vakavuus liittyi merkittävästi aikuisten ADHD-oireiden useimpien ulottuvuuksien tasoon jopa lapsuuden ADHD-oireiden ja muiden psykiatristen komorbidisten tilojen kontrolloinnin jälkeen. Vain SC-ulottuvuus, jolla on alhainen itsetunto ja itseluottamusvaje, ei osoittanut merkittävää yhteyttä IA: n vakavuuteen. Tämä tulos voidaan selittää useilla Changin tutkimuksilla (2008) ja Kim, Lee, Cho, Lee ja Kim (2005), joka osoitti SCAR-oireen ulottuvuuden CAARS-KS: ssä lisäasteikona, joka arvioi ADHD: n ydinoireiden aiheuttamia sekundaarisia ongelmia, kuten yliaktiivisuutta, tarkkaamattomuutta ja impulsiivisuutta. Tässä tutkimuksessa vain masennusoireiden vakavuus ennusti merkittävästi SC-oireiden ulottuvuutta. Nämä havainnot huomioon ottaen voitaisiin päätellä, että IA: n vakavuus ennakoi merkittävästi kaikki aikuisen ADHD: n ydinoireiden mitat.
Toinen mielenkiintoinen havainto oli, että toisin kuin yleinen usko, lapsuuden ADHD-oireiden vakavuus ei osoittanut merkittäviä yhdistyksiä useimpiin aikuisten ADHD-oireiden mittasuhteisiin. Vain IE-ulottuvuus osoitti merkittävää yhteyttä lapsuuden ADHD-oireeseen regressioanalyysimallissa 2 (ks. Taulukko 4) 3). Tämä merkittävä lapsuuden ADHD-oireyhtymän yhteys IE: n kanssa katosi, kun IA-vakavuus oli sisällytetty regressiomalliin, mikä osoittaa, että IA-vakavuudella oli merkittävämpi yhteys IE: n kanssa kuin lapsuuden ADHD.
Tämän tutkimuksen tämänhetkiset havainnot voivat valaista vakavuuden ja ADHD: n välistä suhdetta. Joko kaksi mahdollisuutta selittää IA: n ja ADHD: n korkea komorbiditeetti, tuloksemme tukivat hypoteesia, joka osoittaa, että ADHD-kaltaisilla oireilla on erillinen aikuisuusaika. Vastoin tavanomaista aikuisten ADHD-käsitettä, joka pidetään lapsuuden ADHD-tilan jatkona (Halperin, Trampush, Miller, Marks ja Newcorn, 2008; Lara et ai., 2009), äskettäiset havainnot osoittivat, että kaksi erillistä lapsuuden alkamis- ja aikuisikäistä ADHD: tä voi esiintyä ja aikuisten ADHD ei ole yksinkertainen jatko lapsuuden ADHD: lle (Castellanos, 2015; Moffitt et ai., 2015). Näiden havaintojen mukaisesti tässä tutkimuksessa kävi ilmi, että nykyiset ADHD-oireet osoittivat merkittävämpiä yhdistelmiä IA: n kanssa kuin lapsuuden ADHD-oire WURS: ssa. Lisäksi lapsuuden ADHD-oireiden vakavuus itsessään ei osoittanut merkittäviä korrelaatioita aikuisten ADHD-oireiden kanssa, lukuun ottamatta IE-ulottuvuutta tässä tutkimuksessa.
Aiemmat tutkimukset osoittivat, että aikuisten ADHD-tila on yhteydessä kortikaalisten komponenttien kehityssuuntauksiin ja useiden verkkojen valkeamien muutoksiin (Cortese et ai., 2013; Karama & Evans, 2013; Shaw et ai., 2013). Vastaavasti tuoreet tutkimukset ovat osoittaneet, että IA saattaa aiheuttaa toiminnallisia, rakenteellisia muutoksia ja poikkeavuuksia aivoissa (Hong et ai., 2013a, 2013b; Kuss & Griffiths, 2012; Lin et ai., 2012; Weng et ai., 2013; Yuan et ai., 2011; Zhou et ai., 2011). Näiden havaintojen perusteella voimme spekuloida, että myös IA: hen liittyvät funktionaaliset ja rakenteelliset aivojen poikkeavuudet olla sukua aikuisten ADHD: n kaltaisiin kognitiivisiin oireisiin, jotka tulisi erottaa itsenäisestä ADHD-häiriöstä. IA: n ja ADHD: n välinen suuri sairastavuus (Ho et ai., 2014) voidaan ottaa huomioon IA: n kognitiivisilla ja käyttäytymisoireilla kuin itsenäisen ADHD-häiriön oireilla.
Tässä tutkimuksessa oli joitain rajoituksia. Ensinnäkin rajoitukseksi voidaan pitää itsearviointiasteikkojen käyttöä IA: n ja muiden psykiatristen tilojen arvioimiseksi. Toiseksi kaikki osallistujat olivat nuoria aikuisia uroksia, joilla ei ollut psykiatrista historiaa ja jotka rekrytoitiin verkkomainonnasta. Tällainen itse valittu mukavuusnäytteenottomenetelmä on saattanut vääristää tutkimuksen tuloksia. Lisäksi tämä rajoitettu osallistujien valinta rajoittaa tutkimuksen havaintojen yleistävyyden laajuutta, joten ei ole mahdollista yleistyä naisilla, eri ikäryhmillä ja potilailla, jotka tarvitsevat kliinistä hoitoa. Erityisesti, koska osallistujien psykiatrisia oireita, joilla ei ole psykiatrista historiaa, arvioitiin, katsotaan, että tämän tutkimuksen tulosten soveltamiselle kliinisiin psykiatrisiin potilaisiin on rajoitus. Nykyisten tulosten yleistämiseksi meidän on tutkittava edustavampi otos väestöstä ja todellisista psykiatrisista potilaista. Kolmanneksi, koska tämä tutkimus perustui lapsuuden oireiden takautuvaan muistamiseen, osallistujien raporttia lapsuuden oireista ei voitu vahvistaa eikä emme voineet selvittää syy-yhteyttä muuttujien keskuudessa.
;
