Internet-riippuvuuden diagnoosi-pysyvyys pakko-oireisissa häiriöissä: Naturalistisen yhden vuoden hoitotutkimuksen (2015) tiedot

Innov Clin Neurosci. 2015 Mar-Apr;12(3-4):14-23.

Bipeta R1, Yerramilli SS1, Karredla AR1, Gopinath S1.

Abstrakti

Vielä on epäselvää, onko Internet-riippuvuus luokiteltava primaariseksi psykiatriseksi häiriöksi vai taustalla olevan psykiatrisen häiriön tulos. Lisäksi Internet-riippuvuuden ja pakko-oireisen häiriön välistä yhteyttä on vielä tutkittava. Oletimme, että Internet-riippuvuus on osoitus taustalla olevasta psykopatologiasta, jonka hoito parantaa Internet-riippuvuutta.

Mukana otettiin 34 kontrollikohdetta (Internet-riippuvuuden kanssa tai ilman) ja verrattiin 38 potilaaseen, jolla oli "puhdas" pakko-oireinen häiriö (Internet-riippuvuudella tai ilman). Internet-riippuvuus ja pakko-oireinen häiriö diagnosoitiin Youngin diagnostisen kyselylomakkeen ja mielenterveyden häiriöiden diagnostiikka- ja tilastokäsikirjan neljännen painoksen (DSM-IV) perusteella. Ikä- ja Internet-riippuvuustestitestit olivat vertailukelpoisia sekä vertailuryhmässä (vuotta: 26.87 ± 6.57; pisteet: 43.65 ± 11.56) että pakko-oireisten häiriöiden ryhmissä (vuotta: 27.00 ± 6.13 vuotta, p = 0.69; tulokset: 43.47 ± 15.21, p = 0.76).

11 yksilölle, joilla oli pakko-oireinen häiriö (28.95%), diagnosoitiin Internet-riippuvuus verrattuna kolmeen vertailukohtaan (p = 0.039). Pakko-oireisten häiriöryhmässä ei havaittu eroa Yale-Brown-pakko-oireisessa asteikossa (24.07 ± 3.73 ei-Internet-riippuvuus, 23.64 ± 4.65 Internet-riippuvuus; p = 0.76) pistemäärässä havaittiin Internet-riippuvuus / pakko-oireinen häiriö ja muut kuin Internet-riippuvuus- / pakko-oireiset häiriöryhmät. Internet-riippuvuustestin tulokset olivat odotetusti korkeammat Internet-riippuvuus- / pakko-oireisten häiriöryhmässä (64.09 ± 9.63) kuin muussa kuin Internet-riippuvuus- / pakko-oireisessa häiriöryhmässä (35.07 ± 6.37; p = 0.00).

Kaikkia ilmoittautuneita potilaita, joilla oli pakko-oireinen häiriö, hoidettiin myöhemmin yhden vuoden ajan. Pakko-oireisen häiriön hoito paransi Yale-Brownin pakko-asteikkoa ja Internet-riippuvuustestin tuloksia ajan myötä. 12 kuukauden kuluttua vain kaksi 11-potilaista, joilla oli pakko-oireinen häiriö (18.18%), täytti Youngin diagnostiikkakyselylomakkeen kriteerit Internet-riippuvuudelle. Lopuksi, taustalla olevan häiriön hoito paransi Internet-riippuvuutta.

Avainsanat:

Internet-riippuvuustesti; Internet-riippuvuus; OCD; Youngin diagnoosikysely; pakko-oireinen häiriö; psykopatologia