Brian A.Primack, tohtori, tohtori, ariel Shensa, tohtori, Jaime E.Sidani, tohtori, César G.Escobar-Viera, tohtori, Michael J. Fine, MSc
Julkaistu: Joulukuu 10, 2020
DOI: https://doi.org/10.1016/j.amepre.2020.09.014
esittely
Aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet poikkileikkaussuhteita sosiaalisen median käytön ja masennuksen välillä, mutta niiden ajallisia ja suuntaavia yhdistyksiä ei ole raportoitu.
Menetelmät
Vuonna 2018 18–30-vuotiaita osallistujia rekrytoitiin suhteessa Yhdysvaltain väestönlaskennan ominaisuuksiin, mukaan lukien ikä, sukupuoli, rotu, koulutus, kotitalouksien tulot ja maantieteellinen alue. Osallistujat ilmoittivat itse sosiaalisen median käytöstä luettelon perusteella kymmenestä parhaasta sosiaalisen median verkostosta, jotka edustavat> 10% sosiaalisen median käytöstä. Masennus arvioitiin 95 kohdan potilaan terveyden kyselylomakkeella. Yhteensä 9 asiaankuuluvaa sosiaalidemografista kovariaattia arvioitiin. Kaikki toimenpiteet arvioitiin sekä lähtötilanteessa että kuuden kuukauden seurannassa.
tulokset
990 osallistujasta, joilla ei ollut masennusta lähtötilanteessa, 95: lle (9.6%) kehittyi masennus seurannan avulla. Vuonna 2020 tehdyissä monivaihteluanalyyseissä, jotka kontrolloivat kaikkia kovariaatteja ja sisälsivät tutkimuksen painot, havaittiin merkittävä lineaarinen yhteys (p<0.001) lähtötason sosiaalisen median käytön ja masennuksen kehittymisen välillä sosiaalisen median käytön jokaisella tasolla. Verrattuna alimman kvartiilin osallistujiin, lähtötason sosiaalisen median käytön korkeimman kvartiilin osallistujilla oli huomattavasti suuremmat todennäköisyydet masennuksen kehittymiseen (AOR = 2.77, 95% CI = 1.38, 5.56). Lähtötason masennuksen ja sosiaalisen median käytön lisääntymisen välillä seurannassa ei kuitenkaan ollut yhteyttä (OR = 1.04, 95%: n luottamusväli = 0.78, 1.38). Tulokset olivat vakaita kaikille herkkyysanalyyseille.
Päätelmät
Nuorten aikuisten valtakunnallisessa otoksessa sosiaalisen median perustason käyttö liittyi itsenäisesti masennuksen kehittymiseen seurannan avulla, mutta lähtötason masennus ei liittynyt sosiaalisen median käytön lisääntymiseen seurannassa. Tämä malli viittaa ajalliseen assosiaatioon sosiaalisen median käytön ja masennuksen välillä, mikä on tärkeä syy-seurauskriteeri.
Tämä tutkimus tarjoaa ensimmäiset laajamittaiset tiedot SMU: n ja masennuksen suunnasta. Se löytää vahvaa yhteyttä alkuperäisen SMU: n ja myöhemmän masennuksen kehittymisen välillä, mutta ei SMU: n lisääntymistä masennuksen jälkeen. Tämä malli viittaa SMU: n ja masennuksen väliseen ajalliseen assosiaatioon, mikä on tärkeä syy-seurauskriteeri. Nämä tulokset viittaavat siihen, että masentuneiden potilaiden kanssa työskentelevien lääkäreiden tulisi tunnistaa SMU potentiaalisesti tärkeänä esiin nousevana riskitekijänä masennuksen kehittymiselle ja mahdolliselle pahenemiselle.
;
